Voihan resort hiton fee

Olen joskus aiemmin kertonut siitä miten paljon tykkään käydä Vegasissa mm. siitä syystä että majoitus on edullista ja hyviinkin huoneisiin pääsee järkevällä hinnalla. Tämä saattaa edelleenkin pitää pääosin paikkaansa, mutta tänä kesänä aloin miettiä tätäkin kommenttia hieman uusiksi.

Majoituin Vegasiin kesällä pariin otteeseen. Ensin ryhmämme majoittui yhdeksi yöksi ja myöhemmin vielä kolmeksi. Varasin Luxoriin pari edullista huonetta, jonka päälle maksoin sisään kirjautuessa kahdesta huoneesta lähes 70$ resort feen. Olkoon tuo nyt sitten nimeltään vaikkapa lomakeskusmaksu tai kohdemaksu.

Tuo ensimmäinen maksu meni vielä alkuhuumassa läpi ilman sen erikoisempaa pohdintaa, mutta kolme yötä ja kaksi huonetta (Treasure Island) toikin maksuja reippaat 200$, jonka jälkeen piti ihan lähteä selvittelemään mistäs tässä muuten itse asiassa maksetaankaan?

Tässä on taulukko TI:n sivulta (poimittu 8/2016), josta näkee mitä hyötyjä resort fee matkailijalle tuo ja minkä arvoisia edut ovat.

Service/Amenity
Value
  • High Speed (10 Mb/s) Internet Access
$25-$50+/day
  • Access to Fitness Center
$17/day
  • 2-for-1 Cocktail (one per stay)
$9/each
  • Newspaper at Guest Services
$1-$2/day
  • In Room Local/Toll Free Calls
$1/call
  • Airline Boarding Pass Printing
$5/each
  • Copies & Faxes (max. 10 pages)
$1/each
  • $25 Future Stay Credit
$25
Total Value
> $80!

Kuinka usein olette printanneet hotellilta lähtiessä lentolipun ja lähettäneet sen faxilla eteenpäin? Aivan. Aika harvoin.

On varmasti matkustajia joille 30$ on edullisempi kuin ostaa erikseen pääsy kuntosalille ja nettiyhteys. Olen valmis väittämään, että suurimmalle osalle näin ei kuitenkaan ole. Minua ei ärsytä halpalentoyhtiöiden tapa laskuttaa kaikesta mitä käyttää vähän, mutta tämä resort fee -tyylin: maksetaan kaikesta mitä ei edes käytetä -tyyppinen rahastaminen risoo.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Klaus K – voin suositella

Turistina on mukava olla, vaikka kohde olisi niinkin tuttu ja turvallinen Helsinki. Kiireisen kesän päätteeksi ja hääpäivän kunniaksi päätin yllättää puolison ja ottaa pienen irtioton arjesta lähtemällä yhdeksi yöksi pääkaupungin sykkeeseen.

Verraten harvoin pääsemme irtaantumaan, joten halusin valita hotellin josta saisimme yöpymisen lisäksi myös pienen palan luksusta ja hemmottelua. Tämän pohjalta loppusuoralle majoitusta valittaessa pääsivät seuraavat hotellit:
– Kämp
– Haven
– Klaus K
– Lilla Roberts
– F6

Hintojen, kuvien ja kommenttien syväluotaavan analyysin jälkeen päädyin varaamaan huoneen Klaus K:sta. Hinnoissa oli verraten pienet erot, mutta huoneiden taso vaihteli normihuoneesta aavistuksen parempiin. Klaus K:n kattohuoneisto vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että päätin tarttua tähän tarjoukseen. Eikä tarvinnut katua.

Tässä kohtaa kerron, että Klaus K ei ollut sponssaamassa majoitusta, vaan ihan omasta pussista on maksettu. En myöskään alkanut tekemään erityistä kuvareportaasia, koska yllättävän hyvin hotellin omatkin kuvat vastaavat todellisuutta. Mukava yllätys tämäkin.

Tässä muutamat huomiot majoituksesta, joka kokonaisuudessaan ansaitsee kiitettävän arvosanan.

Yleistä:
Hotellin sijainti Bulevardilla on tietysti erinomainen. Hotellin omien nettisivujen kautta varaus olisi ollut saman hintainen kuin yleisesti käyttämäni – viime aikoina kylläkin ryvettynyt ja haukuttukin – hotels.com. Tällä kertaa tein varauksen hotels.com:in kautta, jotta sain palkintoyöni kuitattua alennuksena huoneen hintaan. Aiempaa kosketusta ei hotelliin tai sen ravintoloihin ollut. Mikäli tähän ei lasketa 90-luvun lopussa terassilla juotua siideriä.

Huone:
Huone oli seitsemännen kerroksen Sky Balcony. Huone kahdessa tasossa, kun sänkykoroke ja parveke kolme askelmaa korkeammalla kuin oleskelutila, kylpyhuone ja eteinen.

Parveke mukava bonus, mutta käytännössä muulloin kuin kauniina kesäpäivänä jää aika pienelle käytölle. Parveke Bulevardin suuntaan, mutta kadun äänet jäävät mukavan etäälle. Aamupäivällä ja illalla istuimme hetken aikaa parvekkeella kahvilla, joka oli kieltämättä mukavaa. Huoneessa Cupsolo-kahvinkeitin sekä vedenkeitin tulivat siis tarpeeseen, vaikkakin lähes vieressä olleelta kattoterassilta löytyivät samat palvelut myös.

Parveke Helsingin keskustassa ei ole ihan jokapäiväistä herkkua.

Kylpyhuone oli samaa design-laatua kuin hotelli ja huone muutoinkin. Design tulee ilmi, mutta sitä ei ole oksennettu agressiivisesti kaikkialle, vaan tyylikkäällä tavalla ripotellen. Kylpyhuoneen Malin + Goetz -kylpytuotteet ovat korkealaatuisia, mutta meidän makuumme tuoksut olivat hieman liian vahvat. Piparminttua hiuksiin ja rommia iholle olivat hieman hyökkäävät tuoksut, vaikkakin laadukkaita.

Sänky oli sekin laatua parhaimmillaan. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Jos jotain moitittavaa ihan hakemalla hakee, niin sängyn ja oleskelutilan välissä olevan seinän ja kaiteen sijoittelu aiheuttaa sen, että kaide osui televisiota sängyltä katsellessa juuri silmien tasolle ja keskelle ruutua. Tämän majoituksen aikana en keksinyt kannattaako tiirailla kaiteen ylä- vai alapuolelta.

Aamiainen:
Klaus K:n aamiaista on kehuttu vuolaasti, vaikka monen mielestä Haven on vienyt Helsingin parhaan hotelliaamiaisen tittelin. Havenia en ole vielä päässyt kokeilemaan, joten en pysty näitä kahta vertailemaan keskenään, mutta Klaus K:n aamiainen oli kieltämättä hyvin rakennettu kokonaisuus. Jokainen tuote tuntui olevan valinnan ja löytämisen tulosta. Epäilemättä keittiöväki pääsisi helpommalla hakemalla leivän, leikkeleet ja hillot tukusta, mutta missä olisi silloin rakkaus?

Aamiaisella oli tarjolla paljon itse valmistettuja tuotteita ja suurin osa muusta valikoimasta oli tuotu monipuolisesti ympäri maata laadukkailta tuottajilta. Kun esimerkiksi juuston kerrotaan tulevan Ahvenanmaalta, syntyy sille heti tarina. Itse ainakin tykkään tarinoista ja siitä, että näitä pieniä yksityiskohtia on ajateltu.

Eräs kaverini on aiemmin työskennellyt K:n keittiössä ja hänen kertomansa mukaan esimerkiksi aamiaisen leipätarjonnan leipomiseen käytetään verraten paljon aikaa ja resursseja. Toisaalta leipää myös kehutaan vuolaasti – ja syystä – joten se lienee silloin sen arvoista.

Muuta:
Kattoterassi oli mukavan oloinen paikka, vaikkakaan tällä kertaa emme sitä hyödyntäneet. Aamun lehdet olivat tarjolla, samoin kun kahvi, tee ja vesi. Hauska yksityiskohta oli mahdollisuus kuunnella omaa musiikkia yhdistämällä johdolla oma musiikkilaite äänentoistoon.

IMG_1828IMG_1826

Majoituksen hintaan sisältyi yhdet juomat lounge baarissa. Käytimme tämän mahdollisuuden hyväksemme, koska lounge vaikutti olevan astetta miellyttävämpi ”aulabaari”. Tarjoilijan suosituksesta otin GT:n ja puolisolleni valikoitui pienen pohdinnan ja tarjoilijan avustuksen jälkeen italialainen valkoviini. Tarjoilijan tietotaito oli hyvä ja palvelualttius parempi. GT oli muuten törkeän hyvä. Siinä käytetty gini oli Kyrö Distilleryn käsialaa, joten ei ihme että hyvältä maistui. GT oli koristeltu rosmariinin oksalla ja Karpaloilla.

GT Kyrön ginillä oli loistava valinta

Yhteenveto:
No oliko se kaikki sen arvoista? Mielestäni kyllä. Työmatkalleni Cumulus, Omena tai joku muu vastaava on ihan hyvä valinta ja silloin hinta ratkaisee eniten. Pienestä herkusta on joskus ihan kiva päästä nauttimaan. Tämän käynnin perusteella voin suositella hotellia lämpimästi. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä tulemme vierailemaan vielä uudestaankin. Ehkäpä Sky Loft -huone saattaa olla seuraava valinta.

Faktat:
Yövyimme 18.19.8.2016 Sky Balcony -huoneessa. Varaus Hotels.com -sivuston kautta. Huoneen kokonaishinta 242€ sisältäen aamiaisen.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Länsirannikolla suu edellä

Itse tykkään uusissa paikoissa maistella kaikenlaista uutta ja erilaista, mikä valitettavasti näkyy myös navan ympärillä. Yhdysvalloissa tiedetään hyvin mitä voilla ja sokerilla (sekä kaikella mahdollisella keinotekoisella) saadaan keittiössä aikaiseksi, joten herkullista maisteltavaa riittää.

Seuraavassa listattuna muutamat vinkkini, jotka eivät välttämättä ole omaperäisimmästä päästä, mutta ainakin omakohtaisia.

Winchell’s Donut house
Tähän donitsikauppaan tutustuin sattumalta Los Angelesissa asuvan tuttavani avustuksella. Olin vältellyt donitseja aiemmilla matkoilla, koska en uskonut niiden poikkeavan Dunkin’ Donuts tai Arnold’s Donuts -tasosta kovinkaan paljon. Mutta Winchell’s vei minun silmissäni donitsit niin sanotusti nextille levelille.

Winchell's - ihan liian hyvää

Winchell’s – ihan liian hyvää

Epäterveellisiä? Ehdottomasti. Herkullisia? Kyllä vaan. Ehkäpä vuodesta 1948 on jotain kokemustakin tarttunut mukaan. Donitsien lisäksi myynnissä on croisantteja, leipiä ja muuta mukavaa, mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Liikkeitä löytyy länsirannikolta ainakin Kaliforniasta ja Nevadasta. Kotisivulla puhutaan kuudesta osavaltiosta ja Wikipedian artikkelissa määrä on tuplat. Mikä lienee totuus?

In’n’Out Burger
Tämä on ehkä väsynein ja kulunein ruokavinkki mitä voi Kaliforniaan antaa, mutta toisaalta silti monet eivät usko ja skippaavat paikan. Hölmöt! Tämäkin ketju on perustettu 1948 Kaliforniassa, joten historiaa löytyy. Sittemmin ketju on laajentanut, mutta kovasta suosiosta huolimatta kovin monesta osavaltiosta sitä ei löydä.

Miksi In’n’Out kannattaa käydä kokemassa? Mielenkiintoinen yksityiskohta on sen simppeli valikoima. Hampurilaisia on tasan kolme erilaista: hampurilainen, juustohampurilainen ja tuplahampurilainen. That’s it! Rinnalle ranskalaiset ja juomaksi limonadi tai pirtelö. Valikoima on kapea, mutta toimiva.

Ravintolasta on löytynyt tiskin alta ns. secret menu, mutta nyttemmin taitaa salaisuus olla jo aika julkista, koska firman nettisivuillakin näistä osa on jo listattu. Lisäksi netin uumenista löydät hakusanoilla In’n’Out Secret Menu ison määrän osumia listoista, joita ketjun fanaattisimmat fanit ylläpitävät ja päivittävät.

Oma suositus: tuplahampurilainen, ranskalaiset animal ja vaniljapirtelö. Tämä kombo ei petä koskaan!

Pink’s Hot Dogs
Tämä legendaarinen hodarimesta (perustettu 1939) on nähnyt Los Angelesissa suunnilleen kaikki mahdolliset populaarikulttuurin tähdet. Ja minut. Sittemmin ovat laajentaneet mm.Las Vegasiin ja San Diegoon, mutta aito ja alkuperäinen ravintola löytyy osoitteesta: 709 N La Brea Ave, Los Angeles. Jotain paikan suosiosta ja kulttimaineesta kertoo se, että ensimmäisen kerran vierailin siellä yöllä vähän ennen yhtä, jolloin jonotus kesti silti noin 20 minuuttia.

Kyllä siellä seassa jossain hodarikin on

Kyllä siellä seassa jossain hodarikin on

Ruokalistalta löytyy hodarien lisäksi hampurilaisia ja burritoja, mutta hodareista heidät parhaiten tunnetaan. Valikoimaa niistä löytyykin sitten sen verran runsaasti, että valitseminen kuluukin sopivasti juuri se jonottamiseen käytetty aika.

Suosituimmat hodarit jo vuodesta 1939 - Pink's

Suosituimmat hodarit jo vuodesta 1939 – Pink’s

Onko täällä saatavana maailman paras ja herkullisin hodari? Tuskin, mutta itse ainakin arvostan yrityksen tarinaa ja historiaa niin isosti, että suosittelen käymään ja tutustumaan. Eikä ne hodaritkaan yhtään hassumpia ole.

Manuel’s Original El Tepeyac
As seen on tv -lausahdus tarkoittaa monesti samaa kuin: nykyisin jo pilalla. Vuonna 1942 nimellä El Tupinamba Café perustettu ravintola on ehtinyt esittäytyä useammassakin ohjelmassa, mutta viimeistään Man vs. Food (S01E13) vuonna 2009 toi Manuelin kaikkien tietoisuuteen. Nykyisessä paikassaan (Boyle Heights) ravintola on toiminut vuodesta 1952 lähtein. Los Angelesin itäpuolelta löytyy myös uudempi ravintola, mutta itse luottaisin alkuperäiseen enemmän.

En ole koskaan käynyt Meksikossa, mutta sikäläiseen ruokakulttuuriin olen tutustunut. Losissa vieraillessani keskityn hyvin pitkälti syömään meksikolaista, koska siellä se nyt sattuu olemaan aika hyvää. Meksikolainen kulttuuri on vahvasti läsnä ja ravintoloita riittää. Tuntuu, että jokaisen meksikolaisen ravintolan pöperöt ovat lähes poikkeuksetta parempaa kuin se mitä Suomessa saa. Ei siksi etteikö täällä osattaisi tehdä, vaan siksi että ainekset ovat paikallisia.

Mitä kannattaa syödä? Itse olen syönyt joka kerta eri annoksen, enkä kertaakaan ole joutunut pettymään. Joskus on saattanut olla hieman jonoa, mutta loppujen lopuksi pöytä on aina löytynyt. Jos olet syömämiehiä ja nälkä tuntuu kovalta, niin kokeile Manuel’s Special burritoa. Yli kahden kilon painoinen ruokahaaste täyttää nälkäisemmänkin vatsan. Lautanen tyhjäksi, ilmainen t-paita ja kuva muiden onnistujien joukkoon seinälle.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | 1 kommentti

Addiktioni: lentoasemat

En osaa sanoa montako kertaa olen käynyt Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Puhumattakaan kaikista muista lentokentistä joita olen matkoillani kohdannut. Olen itse matkustanut keskimääräistä enemmän, joten määrä on varmasti enemmän kuin muutaman kerran vuodessa -tyyppinen keskiarvo. Erittäin usein olen myös tuonut perhetta tai tuttavia kentälle siinä missä olen myös heitä matkoiltaan hakenut. Joka ikinen kerta kun saavun lentoasemalle koen saman tunteen, joka valtaa minut täysin kerta toisensa jälkeen. Olen kotona.

Minkä näistä valitsisit? Minulle New York, kiitos!

Minkä näistä valitsisit? Minulle New York, kiitos!

Tuo tunne on kuin huumetta aivoille. Mielleyhtymät tulevat heti tietysti matkalle lähtemiseen ja sen mukanaan tuomaan hyvään tunteeseen. Loma- tai työmatka tuovat kumpikin saman tunteen, joten lomaan tätä tunnetta ei suoranaisesti voi yhdistää. Perhettä lentokentältä noudettaessa positiivinen tunne ja ilo yhdistyy kohtaamiseen.

Voin istua lentokentillä tunteja ja nauttia siitä täysin. En pihinä miehenä kuluta kentillä rahaa juuri lainkaan, mutta kulutan aikaani ihmetellen. Tykkään kävellä lentokenttien pitkiä käytäviä ja katsella ympärilleni. Katsella matkalle lähteviä ihmisiä, pyöriä kaupoissa katselemassa tuotteita ja ennen kaikkea imeä itseeni kansainvälistä tunnelmaa.

Oletko sinä tottunut oleman lähellä paikaa Oak Barrel, kun matkustat kohteeseen.

Oletko sinä tottunut oleman lähellä paikaa Oak Barrel, kun matkustat kohteeseen.

Tietysti on hetkiä jolloin lentokentillä hengailu ei ole lainkaan mukavaa. Kovin pahoihin jumeihin en ole itseäni saanut, mutta kieltämättä Stansted läpi yön laattalattialla tai Munchen +9 tuntia perheen kanssa – sylilvauva 5kk ikäinen – oli aika ikävä kokemus. Viimeisin ärsyttävä kokemus on viime joulukuulta, kun minulla ole välilasku Heathrow:n lentokentällä. Pituus viisi tuntia ja lalla matkustamista jo pohjiksi reilut 20 tuntia. Ensimmäiset pari tuntia menivät ihan ok. Aamiainen, asiointi BA:n tiskillä ja terminaalin vaihto kuluttivat aikaa kivasti, mutta sitten alkoi väsy painaa pientä kulkijaa.

Läppäristä ja puhelimesta alkoi virta olla aika vähissä ja latauspistokkeita ei liian hyvin ollut tarjolla. Toiveena oli tietysti löytää syrjäisellä sijainnilla pistoke ja siihen viereen heittäytyä pitkälleen lattialle lataamaan myös omia akkuja. Dream on! Pistokkeita vain latauspisteillä ja niiden läheisyydessä ei ainakaan makuupaikkoja ollut tarjolla. Penkeissä tietysti käsinojat, joten pitkälleen ei toivoakaan päästä. Selkänojan korkeus luonnollisesti sellainen, että kunnon nojaamista taaksepäin ei pysty tekemään. Siinä sitä sitten pilkittiin ja laskettiin minuutteja koneeseen pääsyyn, jossa uni tulikin pikaisesti. Hankalin paikka ottaa nokoset -palkinto menee: Heathrow:n lentoasemalle. Onnittelut! Varmasti monilla teistä on parempia (pahempia) esimerkkejä, mutta tämä oli minun.

Näistä em. kokemuksista huolimatta rakastan lentoasemina. Ääniä, hajuja, makuja ja tunnelmaa. Ja vastauksena kysymykseenne: kyllä, olen tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla. Lennän työmatkalle Ouluun.

Tästä ulos ja uutta kohti

Tästä ulos ja uutta kohti

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Washington, DC – ei pelkästään tylsää byrokratiaa

Yhdysvalloissa olen kolunnut länsirannikkoa ristiin ja rastiin, mutta itärannikolle en ole vielä koskaan eksynyt. Länsirannikko on ollut helppo kohde, koska paikallisia tuttavia löytyy useampia (vrt. majoitus) ja ilmasto on tällaiselle lämpöä rakastavalle ainakin Kalifornian eteläosissa yleensä aina kohdallaan. Mutta kymmenen tunnin välilasku antoi mukavan mahdollisuuden viettää turistipäivä Washingtonin keskustassa.

Ennakko-odotuksia ei kaupungin suhteen juurikaan ollut. Kiinnostavista kohteista tiesin sen mitä televisiosta olen nähnyt, joten Valkoinen talo, Lincoln memorial ja se seinä jossa on hirvittävä määrä Vietnamin sodassa kuolleiden nimiä. Siinä siis kohteet jotka ainakin pitäisi nähdä.

Laskeuduin Dullesin lentoasemalle aamulla puoli kahdeksan aikaan ja lento Washingtonista eteenpäin lähtisi vasta kuudelta, joten aikaa oli käytettävissä mukavasti. Olin netistä etsinyt ennakkoon tiedot siitä miten kentältä pääsen suoraan keskustan sykkeeseen. Lentokentällä suuntasin kulkuni suoraan infoon kartan hakuun, josta sainkin uuden reittisuunnitelman. Suora bussiyhteys keskustaan olisi huomattavasti hitaampi kuin bussi-metro -yhdistelmä, joten uskoin infossa työskenteleviä senioreita ja hyppäsin Silver Line Express -bussiin, joka vei minut Wiehle-Reston East -metroasemalle. Erityiset kiitokset bussin wifi-yhteydelle!

Ennakkoon olin myös lukenut matkailijoiden kokemuksia Washingtonin metrosta, jonka maksukortti oli monien mielestä epäkäytännöllinen. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Ongelmia tuli vasta myöhemmin, joten niistä ei vielä sen enempää. Automaatista lipun (käytännössä kulkukortin+arvon) ostaminen oli suhteellisen yksinkertaista. Maksoin luottokortilla ja osasin merkitä suunnaksi McPherson Sq, joten kaikki sujui ongelmitta.

Aamu valkeni Washingtonin keskustassa joulukuisen viileänä (+8C), joka tietysti Kalifornian lämmön jälkeen tuntui talvelta. Tilannettani ei helpottanut se, että olin hölmönä unohtanut Losin lentokenttäbussiin takkini, joten hupparin varassa sain tsempata viileän turistipäivän läpi.

Alkuperäinen suunnitelmani oli aloittaa turistikierros Valkoiselta talolta ja kiertää tämän jälkeen National Mall -puiston ympäristön nähtävyydet kameran kanssa läpi. Puisto näyttää kartalla isolta, mutta silti sellaiselta jonka voisi kävelemällä kiertää mainiosti läpi. Hyvällä säällä ja sopivalla vaatetuksella varmaankin kyllä, mutta aika pian sain huomata Converse-tossujen olevan tälle kävelylenkille hieman väärä valinta. Samoin hupparin tuoma lämpö ei ollut ihan riittävä vallitsevaan ilmastoon.

Ratkaisuksi em. ongelmiin löysin Capital Bikeshare -palvelun. Kaupunkipyörällä vetelin puiston ympäri pikakelauksella, otin valokuvat ja tästä huvista maksoin ainoastaan kympin. Kannatti.

Valkoinen talo on valkoinen talo

Metroasemalta kävelin Valkoiselle talolle, nappasin kuvat ja sitten hyppäsin pyörän selkään. Puolessa tunnissa olin napsinut kuvan, väistellyt japanilaisia turistiryhmiä ja saanut näpit mukavasti kohmeeseen. Olin satavarma että saisin itselleni kuumeen järjestymään ennen kuin lentokone Dullesin kiitoradalta nousee.

National Mall on varsinainen Washingtonin keskeisin turistipyydys, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä miten vähän turisteille tyrkytettiin mitään krääsää. Ehkäpä nämä kohteet ovat amerikkalaisille niin arvokkaita ja merkityksellisiä, että Vietnamin sotaa muistellessa ei ole soveliasta myydä avaimenperiä (made in china).

Nimet marmoritaulussa – Vietnam veterans memorial

Pyörällä lähdin siis Valkoisen talon jälkeen liikkeelle ja kiersin läpi seuraavat kohteet:

  • Lincoln Memorial & Reflecting Pool
  • Vietnam Veterans Memorial
  • Korean War Memorial
  • National World War II Memorial
  • Washington Monument
  • The Three Soldiers Statue
Tuttu TV:stä!

Tuttu TV:stä!

Yksi päivän pääkohteistani oli Newseum. Kyseessä on uutisiin ja journalismiin keskittyvä museo, jota on kehuttu suuresti. National Mall -puiston ympäristöstä löytyy myös paljon muitakin museoita, mutta en uskonut mielenkiintoni riittävän kahteen museokäyntiin päivässä. Olin kuitenkin pyöräilyn johdosta aikatauluani rutkasti edellä, joten ajattelin

tarkastaa lentokoneita ja avaruuden ihmeitä esittelevän Smithsonian National Air and Space Museumin pääsylippujen hinnat. Mielessäni 15$ oli tästä aiheesta kipuraja lipun hinnalle.

Lentokoneita riitti jokaiseen makuun

Lentokoneita riitti jokaiseen makuun

Yllätys olikin melkoinen, kun sisäänpääsy olikin ilmainen! Pääsin lämpimään, käymään vessassa, tarkastamaan postit ilmaisen wifin avulla ja kaiken lisäksi museo oli kerrassaan fantastinen. Ilmaiseksi! Tätä kohdetta voin hyvällä omatunnolla suositella kaikille.

Päivän museooiden pääkohde Newseum oli edellisen museon tavoin fantastinen. Sisäänpääsy 23$. Eläkeläisille, lapsille, nuorille, journalisteille ja sotilaille alennusta lipun hinnasta. Journalismin ja median historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta esiteltynä kuudessa kerroksessa. Pienemmissä auditorioissa pyöri videoita mm. urheilujournalismiin liittyen ja isommassa teatterissa 4D -esitys, joka sekin kuului sisäänpääsyn hintaan.

11/9 konkreettisempana kuin aiemmin.

11/9 konkreettisempana kuin aiemmin.

FBI:n päärakennus sijaitsee vain muutaman korttelin päässä museosta, joten ehkäpä juuri siitä syystä heitäkin esiteltiin áika näkyvästi. Lähinnä terrorismiin liittyen. FBI-osastolla mentiin hieman patrioottisuuden puolelle, mutta vielä enemmän 11/9 -osastolla, jossa on näytillä aito lähetinantenni World Trade Centerin raunioista. Patrioottisuudesta huolimatta todella mielenkiintoinen osasto.

Sain museossa kulumaan aikaa helposti lähes kolme tuntia, vaikka mielestäni lähinnä kävelin museon läpi pysähtyen vain kaikista mielenkiintoisimpiin kohteisiin.

Mutta mitä muuta Washingtonin keskustassa? Tämän kysymyksen esitin itselleni museoiden jälkeen. En viitsinyt pysäköidä itseäni kahvilan wifin ääreen tietoja etsimään vaan päätin laittaa tossua toisen eteen ja katsoa mitä eteen tulee. Koska kai nt Washingtonin kokoisessa kylässä keskustasta löytyisi mukavia ruokapaikkoja ja jokunen ostoskeskus jossa aikaa voisi kuluttaa vielä parin tunnin ajan ennen kentälle lähtöä. Vastauksena kerrottakoon: ei muuten löydy. Ainakaan helpolla.

Suurin osa ravintoloista oli minun makuuni hieman liian tyylikkäitä ja niissä tuntui olevan pääsääntöisesti pukumiehiä tai jakkunaisia. Verizon Centerin (se areena missä Washington Capitals pelaa lätkää) ympäristössä oli vähän rennomman oloista, mutta ruokailuvaihtoehdot lähinnä pikaruokaa. Tyydyin loppujen lopuksi siihen. Päätin myös skipata shoppailun ja suunnata takaisin kentälle.

Entäpä metro, matkakortti ja ongelmat? Lähtiessäni takaisin lentoasemalle minun tarvitsi ladata matkakorttiini lisää arvoa, jotta saisin lipun ostettua. Tiesin paljonko tarvitsen, joten mitään ongelmaa ei pitänyt olla. Taskujen pohjalla oli riittävä määrä kolikkoja, joten ajatelin pääseväni niistä eroon kerralla. Ei onnistunut, koska jostain syystä kone ei huolinut ensimmäistäkään kolikkoa. Tämän jälkeen ajattelin maksaa kortilla, mutta syystä taikka toisesta sekään ei onnistunut. Samaan aikaan paikallisliikenteen työntekijä laittoi automaatteihin lappuja siitä, että vain seteleillä voi maksaa. Taskussani oli ainoastaan 20$ seteli, joka oli 18$ enemmän kuin mitä matkakorttiin arvoa tarvitsin. Paikallisliikenteen työntekijältä tiedustelin saisinko kenties automaatista vaihtorahaa. En saisi. Tiedustelin saisinko päätepysäkillä kortilla olevan arvon jotenkin takaisin käteiseksi. En saisi. Tiedustelin saisinko jossain rikottua rahaa pienemmäksi. En saisi.

Lähdin siis etsimään kioskia tai putiikkia josta ostaisin jotain pientä saadakseni rahan rikottua, joten tästä tuli ylimääräinen vartti tallusteltavaa. Sopivaa kauppaa kun ei nimittäin tuntunut löytyvän mistään. Ruokakauppa olisi ollut paras vaihtoehto, mutta Washingtonissa ei kai osteta ruokaa keskustassa mistään.

Sain rahan loppujen lopuksi rikottua, ostin itselleni lipun metroon ja pääsin lentokentälle. Kaikki hyvin ja loppu hyvin, mutta monimutkaisin metrolipun ostotapahtuma tuli koettua. Systeemihän on hyvä ja ok jos asut Washingtonissa, mutta turisteille surkea.

Washington oli kiinnostava ja kiva vierailukohde, mutta en tiedä miksi lähtisin uudestaan käymään. En tiedä mitä tekisin kaupungissa esimerkiksi useamman päivän ajan.

Mutta suurin pettymys ikinä: Die Hard 2 -elokuvaa ei kuvattu oikeasti Dullesin lentokentällä, vaikka tarina sinne sijoittuu. Pettymys oli valtava. Damn you Renny Harlin!

Capitol Hill remontissa joulukuussa 2015.

Capitol Hill remontissa joulukuussa 2015.

Tallennettu kategorioihin Museot, Yhdysvallat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Molskis ja loiskis – Flamingo Spa -vesipuisto

Ja seuraavaksi kotimaasta. Flamingo Span vesipuisto tiukassa tositestissä. Tässä arvio neljän tunnin  pikatestin jälkeen.

Auto helposti parkkiin. Sisäänkäynti siisti ja asiakaspalvelu tehokasta. Pukuhuonetilat siistit ja juuri niin kolkot kuin yleensä isoissa kylpylöissä yleensä on. Pesutilat samaa sarjaa.

Allasalueet ovat isot, mutta loppujen lopuksi voidaan jakaa seuraavasti osastoihin:
1. Pienten lasten puoli
2. Vesiliukumäet ja hyppyalue
3. Poreet
4. Viihde- ja sporttiallas

Lepsiperheen näkövinkkelistä pienimmät lapset viihtyvät tuolla pienten osastolla ja isommat sitten muualla. Tämä olikin ongelmallista kun olin ensimmäisen kerran vesipuistossa kahden lapsen kanssa, joista vanhempi oli liian vanha pienten lasten altaalle ja nuorempi liian pieni muualle. Tästä seurasi täydellinen pattitilanne, koska käytännössä vain viihdealtaan matala osuus oli kummallekin soveltuvaa aluetta.

Jotenkin on vaikeaa nähdä mitään syytä mennä vesipuistoon muutoin kun lasten kanssa tai jos lapsettaa muuten vaan. Minkäälaiseen rentoutumiseen ei nimittäin mahdollisuutta ole, mutta se ei liene yllätys. Ehkäpä juuri siitä syystä rentoutumisosasto onkin jaettu omaksi kokonaisuudekseen.

Perhelippu 68€ mahdollistaa sisäänpääsyn kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Suolaista, mutta niinhän aina. Hesburger ja kahvila palvelevat janoisia ja nälkäisiä. Hesburgerissa ei rannekemaksaminen onnistunut ja tästä seurasikin ylimääräistä kävelyä pukukopeille.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Koeajetut hotellit: Las Vegas

Kun nyt viimeksi päästiin Las Vegas -aiheiden pariin, niin jatketaan samalla teemalla. Tässä omat arvioni hotelleista joissa olen majoittunut matkoillani. Tärkein kriteeri hotellia valittaessa on ollut hinta. Minimitaso on silti asettunut kolmeen tähteen, koska ihan yltiöpäiselle säästölinjalle ei ole ollut kiinnostusta lähteä.

Hotellit on listattu siinä järjestyksessä kun niitä on testattu.

Stratosphere. Kesäkuu 2010 ja maaliskuu 2013.
Ainut hotelli johon olen majoittunut peräti kahteen otteeseen. En siksi, että kokemus ensimmäisellä kerralla olisi ollut niin mahtava, vaan siksi että hinta on erittäin edullinen suhteessa huoneen tasoon. Olen maksanut perushuoneesta keskimäärin 35€/yö.

Sijainti on suhteellisen huono. Toisaalta matkoillani olen aina liikkeellä autolla ja iltaisin en ryypiskele. Jos olisi tarpeen päästä joko Stripin ytimeen tai Fremont streetin tunnelmiin, niin taksi olisi joka kerta pakollinen. Hotellin ympäristö on hieman arveluttava ja halukkuutta iltakävelyn tekemiseen ei pahemmin ole.

Huoneet olivat kummallakin kerralla perustasoa. Kolmen tähden tasoa, kuten oli odotettavissakin. Isot sängyt, kookkaat huoneet ja kaikki hyvin. Kylpyhuoneet olivat parhaimmat päivänsä jo nähneet, mutta sekään ei suuresti häirinnyt. Ainakaan minua.

IMG_4085

Peruskamaa ja -settiä. Stratosphere.

Yleiset tilat hotellissa siistit. Kuntosalilla sai hien, vaikka laitteita ei erikoisemmin olutkaan. Toisaalta se oli silti ilmainen hotellin asiakkaille. Suurin plussa ilmaisesta pääsystä tornin huipulle. Buffet-ravintola ei tarjonnut erityisiä makuelämyksiä. Kävin kerran syömässä kun oli nälkä, enkä jaksanut lähteä metsästämään parempaakaan mestaa. Uima-allas on ihan kiva. Ei mitenkään liian iso, mutta yleensä tilaa on ollut. Altaalla juomat hinnakkaita, mutta niin ne taitavat olla vähän kaikkien hotellien altailla.

Circus Circus. Kesäkuu 2010.
Tässä hotellissa yövyimme ainoastaan yhden yön. Oikeastaan se taisi olla klassinen ensimmäinen ja viimeinen kerta. Mitään syytä en keksi miksi haluaisin yöpyä täällä uudestaan. Miksi sitten ylipäätään valitsimme sitten joskus tämän hotellin? Päätimme perheen kanssa viettää Vegasissa vielä yhden ylimääräisen yön ja vaihtaa kokeilumielessä Stratospheren johonkin toiseen viimeiseksi yöksi. Olimme lapsen kanssa liikenteessä, joten sirkus-teema tuntui hauskalta, huvipuisto kiehtovalta, hinta erittäin halvalta ja kaupan päälle vielä uima-allas.

Mikä oli sitten toteutuma? Huone oli ruma ja epäsiisti, huvipuisto ei ollut kaksinen, yleiset tilat olivat sekavia ja stressaavia ja uima-allas pieni ja – yllätys yllätys – epäsiisti. Ehkä paljon kertoo se, että hotellilta löytyi vierestä oma iso leirintäalue caravan-väelle. Hinta sentään oli edullinen. Toisaalta kympin kun laittaa lisää, niin pääsee jo huomattavasti parempiin hotelleihin käsiksi. Sijainti muutaman korttelin verran keskeisempi kuin Stratospherellä, mutta silti vielä sivussa. Perushuone. Uni tuli. Ikävä ei.

The Orleans. Marraskuu 2014.
Matkatessani kolmannen kerran Vegasiin, päätin tehdä pohjatyön kunnolla. Edelleenkään en halunnut maksaa hotelliyöstä kovin paljon, mutta halusin saada rahalle parhaan vastineen. Vaikka en maksanutkaan kuin noin 40€/yö. The Orleans oli saanut ihan mukavia arvioita, joten päädyin valitsemaan tällä kertaa kolmen yön ajaksi kyseisen hotellin. Olin vieraillut kertaalleen hotellissa katsomassa lätkää, joten tiesin sijainnin ja olin sentään nähnyt vilaukselta sisätilat.

Yleiset tilat haisivat röökille tai hajusteille, buffa oli heikko, mutta pelialueen tarjoilijat olivat pukeutuivat viettelevästi ja huone oli erittäin siisti. Parhaimmat arvosanat tästä hotellista voinkin antaa huoneesta. Lisäksi sijainti on sellainen, että autolla oli helppo lähteä joko pohjoiseen tai etelään moottoritietä pitkin.

IMG_0828

The Orleans ja tyytyväinen asiakas. Voisin palata.

Mikään yllätys ei liene se, että hotellin ympäristöstä ei löydy mitään järkevää. Tietysti pari pikaruokalaa ja pornokauppa saattavat olla jossain kohtaa tarpeellisia, mutta kaiken kaikkiaan parempi pysytellä hotellin palvelujen äärellä tai lähteä reilusti Stripille pyörimään.

Palms Place Hotel and Spa. Marraskuu 2014.
Tämä hotelli sijaitsee The Palms -hotellin vieressä, joten huomaathan että ovat kaksi eri hotellia, vaikka samaa konsernia taitavat ollakin.

Yövyin täällä ainoastaan yhden yön ja päätin pistää elämän risaiseksi ja panostaa muutaman kympin enemmän huoneeseen. Huoneena oli studiosviitti, mutta hintaa ainoastaan noin 75€. Suurimmat ilot tässä huoneessa olivat televisio kylpyhuoneessa, jonka vuoksi porealtaasta pystyi katsomaan urheilua, sekä olohuoneen puolella olevat kaksi televisiota, jolloin sängystä pystyi katsomaan kahta ohjelmaa kuin pahempikin televisionarkkari. That’s me! Sänky oli lisäksi yksi parhaista mitä olen hotelleissa kohdannut.

Hämmentävää oli hotellin ala-aula, jossa ei ollut ensimmäistäkään hedelmäpeliä, rulettia tai muutakaan kasinopeliä. Las Vegasissa tämä on todella hämmentävää, vaikkakin mukavaa vaihtelua.

Palms maisema

Maisema huoneesta Stripin suuntaan. Toimii.

Yleiset tilat siistit, huone siisti ja hinta edullinen. Hotellin sijainti jälleen kerran sivussa kaikesta, mutta tälläkään kerralla ei haitannut minua, koska liikuin illalla omalla autolla.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Las Vegas – toiset tykkää, niin minäkin

Ihan alkuun on pakko todeta, että Las Vegas ei sovi kaikille. Uskon sen ihan täysin. Samasta syystä kun osa ihmisistä ei voi sietää ruotsinlaivoja tai 24h risteilyjä Itämerellä. Kukin hakee matkoiltaan erilaisia kokemuksia. Itse en syty eräretkeilyyn, vaikka se on toisille henki ja elämä.

Olen käynyt Vegasissa kolme kertaa. Kerran perheen kanssa ja kaksi kertaa yksin. Yhtä siveellisiä reissuja ovat olleet silti kaikki. Ensimmäisen kerran vierailin Vegasissa kesällä 2010, toisen kerran maaliskuussa 2013 ja kolmannen kerran marraskuussa 2014. En ole mikään erityinen Vegasin asiantuntija, mutta olen aika hyvän käsityksen saanut siitä miksi tykkään kaupungista ja miksi ylipäätään sinne kannattaa tai ei kannata matkustaa.

Viisi syytäni matkustaa Vegasiin

  1. Ilmasto
    joulu- ja tammikuussa lämpötila keskimäärin vain +14C, mutta muutoin suomalaiseen makuun ilma on kesäisen lämmin. Kesäkuun reissun aikana lämpötila oli jo lähempänä +40C, mutta oli vielä siedettävää ilmastointien ja uima-altaiden ansiosta.
  2. Hotellien hintataso
    Vegasissa pääsee aina majoittumaan halvalla. Neljän tähden hotellista olen maksanut keskimäärin 40-50 euroa yöltä (+resort fee). Halvimmillaan olen maksanut tuosta summasta puolet. Eli halvemmalla enemmän kuin missään muualla. Tai ainakaan missään muualla minä olen majoittunut. Varmaan Aasiasta tai jostain parempiakin yhtälöitä löytyy.

    Majoituskapasiteettia löytyy.

    Majoituskapasiteettia löytyy.

  3. Syöminen
    Ruotsinlaivalla on tasan kaksi asiaa mitä voi tehdä: syödä tai juoda. Suurin osa porukasta tekee näitä överiksi asti. Näin myös Vegasissa. Jos nyt unohdetaan lihominen, epäterveelliset elämäntavat ja muut negatiiviset seikat, niin Vegas on ruokailujen suhteen aikamoinen aarreaitta.Ensimmäisenä varmasti kaikille tulee mieleen buffet-vaihtoehdot, jotka ovat oma lukunsa. Niiden lisäksi Vegasista löytyy Michelin-tähtiä vaativampaankin makuun, joten kulinaristeillekin löytyy. Itse en ole kuitenkaan näihin fiineihin paikkoihin matkoillani eksynyt.Buffet-ravintoloita löytyy jokaisesta hotellista ja ostoskeskuksesta, joten käytännössä kaikkialta. Niiden taso vaihtelee hirvittävästi, joten pieni pohjatyö ei ole pahasta. Toisaalta jos tavoitteena on saada vatsa täyteen halvalla ja nopeasti, niin mikäpäs siinä sitten.

    Vegas ja buffet-ruokailut. Match made in heaven!

    Vegas ja buffet-ruokailut. Match made in heaven!

  4. Viihde
    Suomalaisen – ainakin minun – on täysin mahdotonta käsittää sitä, että samaan aikaan samassa kylässä voi esiintyä käsittämättömän suuri määrä maailmanluokan tähtiä. Britney, KISS, Tom Jones, tunnetut stand up -koomikot ja tähän lisäksi musikaalit tai sirkukset, niin onhan siinä tarjontaa. Liput tietysti maksavat, joten yhden loman ajalle ei välttämättä ihan joka päivälle raaski 50-100$ kuluttaa pääsylippuihin.Olin 2013 katsomassa lätkää Vegasissa ja siellä voitin arvonnasta ilmaiset liput kolmeen eri esitykseen. Kävin katsomassa humoristista hypnotisoijaa, johon liput taisivat olla normaalisti noin 30$. Esityksiin saa joskus vapareita ruokailujen yhteydessä. Hyvä vaihtoehto on tehdä last minute -ostoksia saman päivän esityksiin. Todella suosittu on ainakin Tix4tonight.com.

    Vegas yöllä

    Tekemistä riittää

  5. Ostokset
    Ehkä vähän pinnallinen syy on tämäkin, mutta itse koen Vegasin erittäin hyväksi shoppailupaikkakunnaksi. Lähinnä siksi, että ostareita ja outlet-myymälöitä löytyy erittäin hyvin suhteellisen pieneltä alueelta.

    Shoppailut

    Kävin ostoksilla. Säästin.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Mun eka kerta – Airbnb

Olen luonteeltani hotelli-ihminen, mutta pihiyteni (lue: säästäväisyys) laittaa minut miettimään reissatessa myös halvempia majoitusvaihtoehtoja. Airbnb oli minulle tuttu ainoastaan netistä, mutta rohkenin sitä kokeilemaan vieraillessani Los Angelesissa. Losin laitamilta olisi löytynyt erinäisiä motelleja tai hotelleja joiden hinta olisi ollut jotakuinkin sama kuin majoitukseni Airbnb:n kautta, mutta halusin majoituksen logistisesti mahdollisimman järkevältä paikalta, jotta kahden yön reissuni ei kuluisi vain siirtymiin.

Aiemmilla reissulla olin majoittunut Huntington Beachilla ja Hermosa Beachilla, joten kokemusta ei Hollywoodin suunnalta majoituksien osalta ollut. Lähdin haravoimaan majoitusta kuvien, hintojen ja sijaintien kautta. Vaatimustaso muutoin oli aika matala. Oma huone, nettiyhteys ja mahdollisuus parkkeerata auto jonnekin lähimaastoon. Valikoimaa oli runsaasti, joten aika vapaalla hakuammunnalla pistelin tiedusteluja menemään.

Ensimmäinen minut yllättänyt asia oli kuinka monta kyselyä jouduin tekemään ennen kuin nappasi. Ehkäpä tämä vaihtelee suuresti paikkakuntien ja asiakkaan vaatimustason mukaan. Vaimoni nappasi Lontoosta ensimmäisen kysymänsä majoituksen viiden minuutin säätämisen jälkeen. Ehkä hänen naamansa on luotettavampi kuin minun. Eli mikäli olet nopealla aikataululla liikenteessä, niin ota tämä huomioon.

Majoituksen lukitsemisen jälkeen vaihdoin parit viestit majoituksentarjoajan kanssa. Nuori sälli vaikutti mukavalta ja sovimme, että ilmoittelen lähempänä tarkemmin kun tiedän monelta olen tulossa.

Saapumispäivänä kerroin tulevani noin iltakuuden aikaan ja hän ilmoitti olevansa töissä, mutta avaimen löytäisin postilaatikosta. Näin tapahtui. Huoneeni löysin ja kaikki sujui kuten sovittu. Boheemi asunto olisi hieman kaivannut siivousta, mutta huone oli onneksi erittäin siisti. Yleiset tilat haisivat kissoilta ja suitsukkeilta.

Majoittajan tapasin seuraavana päivänä. Vaihdoimme lyhyet small talk -tyyppiset keskustelut ja annoin hänelle paketin suomalaista suklaata. Sain tällä ainakin pienet lisäpisteet Airbnb-arviointeihini.

Aikatauluni Losissa oli hyvin kireä, enkä törmännyt majoittajaani kuin pari lyhyttä ja pikaista kertaa. Ehkä löysemmällä aikataululla ja yleisten tilojen siivoamisen myötä olisimme voineet oluet yhdessä kuistilla juoda. Ehkä ensi kerralla.

Kokemus oli positiivinen ja uskon käyttäväni Airbnb-palveluja uudestaankin.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Paras autonvuokraus ikinä

Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, niin auton vuokraaminen Yhdysvalloissa voi olla tuskainen kokemus. Autot ovat laadukkaita, bensa halpaa ja koko maa suunniteltu autolla matkaaville, mutta asiakaspalvelu vuokraustilanteessa aiheuttaa harmaita hiuksia. Myös kaljuuntuvalle.

Viimeisin reissuni Yhdysvaltoihin oli toista maata tämän suhteen. Tällä kertaa vuokraamoksi valikoitui Alamo. Varauksen tein Autoeurope.com sivuston kautta. Ainut syy valita Alamo oli hinta ja sen sisältämät vakuutukset. Vakuutuspaketti oli ainakin sen verran kattava, että en parempaakaan löytänyt.

Ennen matkaa sain – tietysti – sähköpostiini erinäisen määrän postia vuokraukseen liittyen. Myöskin online check in -ohjeistuksen, joka olikin portti riemuisaan tietoon siitä että Las Vegasin kentällä voin suorittaa vuokrauksen loppuun automaatilla, jolloin pääsen skippaamaan hermoja raastavan asiakaspalvelijan tenttauksen. Voi sitä riemun ja ilon määrää! Saman kaltaisia automaatteja on varmasti muillakin firmoilla (ainakin Hertz näyttää panostaneen) ympäri maailman, mutta tämä oli ensimmäinen oma vuokraamiseni automaatilla.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti